1950-luku: Olympialaiset [5. leiripäivä]

Erinomainen vierailupäivä luvassa.

Vierailupäivän aamu sarastaa aurinkoisena ja lämpimänä. Aamunavauksessa kuulimme Helsingin olympialaisista, Paavo Nurmen matkasta olympiasoihdun kanssa ja suomalaisten kisamenestyksestä. Luvassa oli siis urheilullinen päivä.

Aamupalan jälkeen keittiövartiot siivosivat omat alueensa ja telttansa sekä pakkasivat iltapäivällä alkavaa haikkia varten omia ja vartion yhteisiä tavaroita. Sudenpennut pakkasivat omia tavaroitaan ja auttoivat kasaamaan puolijoukkueteltat pois. Sudenpentujen ja muidenkin alueilta löytyi myös paljon löytötavaroita, joille koetettiin löytää omistaja. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää oikean omistajan.

Klo 10.30 paikalle saapui vierailupäivän bussi täynnä vanhempia tutustumaan leiriin ja/tai hakemaan pienempiään pois. Noin tunnin ajan vanhemmat ehtivät tutustua leirialueeseen, kunnes kaikki kutsuttiin koolle ohjeistusta varten.

Oli leiriolympialaisten vuoro. Leiriläiset ja vanhemmat saivat muodostaa haluamiaan ryhmiä ja osallistua olympiahenkisille toimintarasteille. Ryhmille jaettiin kisapassit, jotka tuli täyttää päivän aikana rasteilta saaduilla leimoilla.

Kentältä löytyi kuulantyöntö ja saappaanheitto rastit, joissa voima ja heiton pituus ratkaisivat. Pisimmät saappaanheitot ylsivät melkein toiseen päähään kenttää.
Keskuskeittiön vierestä löytyi tukkihumala rasti, jossa pitää pyöriä pää metrin mittaisessa paalussa kiinni muutama kerta ja juostava lyhyt rata päästä päähän. Lapsilla ja lyhyemmillä ihmisillä on tässä lajissa selkeä etulyöntiasema, koska pää ei mene yhtä pyörälle.
Lavan tuntumasta löytyi tikanheittoa, miekkailua ja tasajalkaponnistusta, joissa tarvittiin koordinaatiota, ketteryyttä ja voimaa.
Uimarannalla päästiin melomaan sekä ampumaan keiloja kumoon vesipyssyillä.

Vierailupäivän päätteeksi oli sudenpentujen ja muiden lähtijöiden aika poistua leiriltä, joko yhteiskuljetuksella tai autoilla saapuneiden vanhempien kyydeillä. Bussien lähdettyä keittiövartiot tekivät vielä viimeiset valmistelut haikkia varten.

Tempuksen haikki alkoi klo 16.00

 

Vierailupäivän kuvasaalis:

 

-Viestintä-

1940-luku: Leipäkortteja ja kirjeitä kotiin [4. leiripäivä]

Ruoka on kortilla, mutta onneksi sää on mainio.

Sateisen päivän jälkeen on mukava herätä kuivaan säähän, vaikka luvassa onkin vesipäivä. Joka aamuisen lipunnoston jälkeen saamme kuulla sodanaikaisesta ruokapulasta ja kuinka partiolaisten määrä väheni sodan aikana. Ruokalaulujen ja aamupuurojen jälkeen oli aika aloittaa päivän ohjelma.

Seikkailijat pääsivät aamupäivän aikana peseytymään ja saunomaan. Sudenpennut taas pääsivät kokeilemaan heittoköydellä veden varaan joutuneen pelastamista, melomaan kanooteilla ja tutkimaan, mitä kaikkea Ruostejärven pinnan alta löytyy. Muutama vesihämähäkki löytyi sekä pieniä hyönteisiä. Tarpojille järjestetyllä rastikierrolla päästiin morsettamaan rummuttamalla, kasaamaan luovasti halkopinoja, valmistamaan ja maistelemaan pettuleipää ja kuusenkerkkäteetä, istuttamaan oman kukkamaan muodostamaan sanan Tempus ja punomaan ystävyydenrannekkeita. Samoajista taas osa alkoi valmistaa omaa lyhytelokuvaansa, kun toinen osa auttoi rastikierrossa. Hyvin suoritetuista rasteista saivat vartioikäiset palkinnoksi leipäkortteja, joita vastaan he pystyvät hakemaan elintarvikkeita keskuskeittiöltä.

Lounaaksi olleen kanakeiton jälkeen päästettiin tarpojat ja samoajat peseytymään ja seikkailijat pääsivät vuorostaan rastikierrolle. Seikkailijoille pidetyssä rastikierrossa päästiin pelaamaan tukkihumalaa, opittiin eri nuotiomuotoja ja sammutuspeitteen käyttöä ja piirrettiin partion tarinaa ja miten itse kokee partion. Sudenpennut ompelivat leirimerkit paitoihinsa, postittivat valmistamansa kirjeet ja painoivat leiripaidat kesäleirin logolla.

Samoajat saivat vielä ohjeistuksen vierailupäivän jälkeisestä haikista ja keräsivät vartioilleen tarvittavat materiaalit varastolta.

Päivällisen jälkeen olikin tunti vapaa-aikaa, jonka päätteeksi alkoi juhlallisuudet. Iltanuotioille saavuttiin lippusaattueen johdolla aivan hiiren hiljaa. Ohjelmassa lauluja, leikkejä ja ansiomerkkien jakamista. Aluksi kuitenkin saimme kuulla vielä lisää tarinaa SVPR:n alkuvuosista. Tämän jälkeen leikittiin parit yhteisleikit ja laulettiin kilpaa Oopuli taipulin tahtiin. Sitten olikin aika siirtyä juhlallisuuksiin.

Ensimmäiseksi Susiveikkojen tuleva lippukunnanjohtaja ja Tempuksen yksi leirinjohtajista, Eerika Simoinen, jakoi II-luokan Jänkäsusi-merkin Tiro Harkalle. Tämän jälkeen leirinjohtaja Vili Huhta-Koivisto jakoi SVPR:n ansiomerkkejä ja -ristejä. Ensimmäiseksi jaettiin ansiomerkki Kaisa Ikäläiselle Tavasteista, joka on toiminut aktiivisesti lippukunnassaan akelana. Seuraavaksi jaettiin kaksi kuparista ansioristiä. Ansioristit saivat Toimen Pojat Mikko Laakkonen ja Julius ”Julle” Maylett, jotka molemmat ovat toimineen lippukunnassaan, SVPR:ssä ja sen tapahtumissa, sekä muissa partiojärjestöissä moitteettomasti ja aina valmiina, edustaen aitoa partiohenkeä ja tarmokkuutta.
Lopuksi jaettiin vielä yksi Suomen Partiolaisten hopeinen ansioristi Vesa ”Vesku” Murtovaaralle Jeanne d’Arceista, joka on pitkän partiouransa aika ollut monessa avaintehtävässä niin pienissä kuin suurissakin tapahtumissa, viimeisimpänä kesäleiri Roihun palvelupäällikkönä.

Juhlallisimman osuuden jälkeen katsottiin vielä yhdessä aiemmin viikolla valmistunut samoajien mykkäelokuva, joka sai monet naurut sudenpennuilta. Lopuksi laulettiin vielä SVPR:n marssi ja tehtiin sisaruspiiri.

Iltaohjelman jälkeen oli vielä yksi tehtävä kaikilla: saada SVPR:n 100-vuotisen syntymäpäivän kunniaksi valmistettu kakku katoamaan.

Päivän kuvasaalis:

Kakun katoamistemppu:

Huomenna onkin vierailupäivä ja haikin alkaminen. Kaksi päiväisen haikin aikana blogi päivittyy hitaasti, mutta koetamme pitää muita julkaisukanavia ajan tasalla. Muista siis seurata!

-Viestintä-

1930-luku: Sotilaspojat ja Lotat [3. leiripäivä]

Sateinen aamu, päivällä onneksi taukoja.

Päivä alkoi sateisena ja harmaana lipunnoston ja aamunavauksen merkeissä. Aamunavauksessa saimme kuulla sodan aikaisesta nuorisojärjestötoiminnasta kuten Lotat ja suojeluskunnat, jotka valmensivat Suomen kansalaisia sodan varalle, ja kuinka nämä järjestöt vähensivät partion suosiota sotavuosien alla.

Leirinjohtajat kävivät tekemässä telttatarkastuksia keittiövartioissa. Monella oli paljon korjattavaa telttanarujen kanssa. Sateen sattuessa, voi huonosti kiristettyjen narujen seuraukset olla hyvin märät, kun vesi alkaa valua teltan katosta.

Aamupuurojen jälkeen aamupäivän ohjelmassa oli sudenpennuilla ensiapuharjoituksia, jossa käytiin läpi yksinkertaisia ensiaputilanteita, kuinka näytellään potilasta ja maskeerausta. Sudenpentujen suuria palovammoja ja haavoja, nyrjähdyksiä ja tajuttomuutta pääsivät keittiövartiot hoitamaan omien kertaavien harjoitusten jälkeen.

Kun potilaat oli saatu hoidettua, oli vuorossa lyhyt toiminnallinen rastikierto kaikilla. Leiriläiset pääsivät pelaamaan pihapelejä (esimerkiksi kuulantyöntöä, tikanheittoa ja hernepyssyllä ampumista), naamioimaan kasvonsa kasvomaaleilla, piiloutumista mahdollisimman nopeasti, evakuointia paareilla ja merkkilipuilla viestimistä.

Rastikierron jälkeen olikin lounaan valmistuksen ja ruokailun vuoro. Lounaaksi oli kalapataa perunalla ja ketsupilla. Ruokailun jälkeen aukeni kanttiini monen sudenpennun iloksi sateen ja kolean kelin keskellä.

Iltapäivällä seikkailijoilla ja sitä vanhemmilla oli ”sotaharjoitus”, lipunryöstöpeli Präihis, jossa tehtävänä on viedä vastapuolen joukkueelta elämännauhoja ja arvokkaita esineitä (kanistereita yms.), joilla kerryttää oman joukkueensa pistesaldoa. Johtajajoukkue kuitenkin voitti, vaikka heitä vastassa oli selkeä ylivoima seikkailijoita ja tarpojia.
Sudenpennut vuorostaan olivat valmistamassa leirimuistoa nauhasta punomalla, ja painamassa tiistaina valmistettuja postikortteja leirin logolla.

Päivälliseksi tarjolla oli makaroni-kinkkupastaa, ja kanttiini aukesi vuorostaan keittiövartioilaisille. Vaikka satoikin reilusti vettä tuona hetkenä, oli kanttiini jono silti pitkä. Päivällisen jälkeen oli hieman vapaa-aikaa kaikilla ja nopeimmat sudenpennut ehtivät painaa itsellensä leiripaidan.

Ilta-ohjelman ajaksi kokoonnuttiin yhteisesti Ruostejärven leirikeskuksen suuren saliin haastavien sääolosuhteiden takia. Tänään vuorossa oli jokaisen yhdeksän keittiövartion järjestämä esitys tai ohjelmanumero. Monella vartiolla oli laululeikkejä sekä veisailua ja kisailua, mutta illan ainut esitys, Haluatko miljonääriksi -sketsi, oli ehdottomasti illan kohokohta.

Iltapalaksi tarjolla oli lihapiirakka juustolla, ketsupilla ja sinapilla. Hiljaisuus alkoi klo 22.30 venähtäneen iltaohjelman takia.

Päivän kuvasaalis:

 

Huomenna jatkuu!

-Viestintä-

1920-luku: Maalla ja kaupungissa [2. leiripäivä]

Kaunis, aurinkoinen päivä. Hyvä sää toimia.

Keskiviikko aamu alkoi aurinkoisena. Sudenpennut heräsivät kello 7.00 aamupuurolle. Suuntana sudenpennuilla oli Korteniemen perinnetila, jonne kuljetus lähti klo. 9.00 aikoihin. Muu leiri heräsi vasta klo 8.00 ja siirtyivät siitä aamunavaukseen ja lipunnostoon. Aamunavauksessa saimme kuulla 1920-luvun historiaa Hollywoodin elokuvista, juhlista ja gangstereista, Suomen poliittisesta tilanteesta ja kieltolaista sekä muusta maailman menosta. Lipunnoston jälkeen keittiövartiot lähtivät valmistamaan aamupuurojaan ja viimeistelemään omia keittiövartioitaan.

Sudenpennut siirtyivät bussilla Korteniemen perhetilalle, jossa pääsivät tutustumaan nimensä mukaiseen perinnetilaan. Tilalla pääsi näkemään lampaita ja kanoja, tutustumaan kangaspuihin, valmistamaan jauhoja kivimyllyllä ja tutustumaan muuhun vanhanajan teknologiaan. Lounaan sudenpennut valmistivat paikan päällä itse trangioilla – toki apuna oli johtajia. Tarjolla oli helposti valmistuvaa pussipastaa. Keittiövartioiden aamupäivä olikin rennompi, ja lounaaksi he valmistivat jauheliha-makaronipastaa.

Sudenpentujen syötyä vatsansa täyteen, oli aika lähteä pienelle vaellukselle paikalliseen luonnonpuistoon, kohti kuljetusbussia. Seikkailijoille ja tarpojille pidettiin iltapäivällä rastikiertoja. Seikkailijat askartelivat itsellensä aikakauden mukaisen, juhla-asuun sopivan sulkapäähineen tai kravatin, leikkivät pihaleikkejä, tutustuivat mykkäelokuviin ja keksivät niihin repliikit ja suorittivat sokkoradan. Tarpojat taas harjoittelivat näyttelemisen taitoja mm. käsikirjoitusta, improvisaatioita ja roolipelaamista tuomioistuimessa, pantomiimia ja asioiden esittämistä muulla tavalla kuin puhumalla.

Sudenpennut saapuivat takaisin leiriin juuri sopivasti päivälliseksi, joka oli muuten kalakeittoa.

Iltaohjelmaan kuului sudenpennuilla saunomista ja peseytymistä, seikkailijoilla melomisen harjoittelua kanooteilla, tarpojilla erilaisten pihapelien pelaaminen kuten mölkky ja tikanheitto ja osa samoajista suunnittelivat ja kuvasivat ja leikkasivat oman mykkäelokuvan samalla kun toinen osa samoajista oli vahtimassa sudenpentujen ja uintia saunomista. Iltapalaksi tarjolla oli leipää ja jogurttia, jonka jälkeen olikin aika siirtyä iltatoimiin. Hiljaisuuden jälkeen johtajisto piti vielä lyhyen palaverin huomisesta päivästä ja kävivät saunomassa.

Päivän kuvasaalis:

Melonta:

Huomenna tuleekin sitten vettä. Toivottavasti ei kastuta pahasti.

-Viestintä-

1910-luku: Itsenäistyminen [1. leiripäivä]

Salaperäinen, usvainen aamu. H-hetki lähestyy.

Ensimmäiset raksalaiset ovat liikenteessä jo klo 7.00 aikaan, matkalla kohti rautakauppaa hankkimaan lisää lautatavaraa keittiövartiolaisia varten. Muut raksalaiset nouset vasta klo 7.30 valmistamaan aamupuuronsa.

Puurojen ja tiskien jälkeen, leirinjohto lähti 2-tielle busseja vastaan. Pienen odottelun jälkeen kaksi bussia saapuvat paikalle ja kolmas hieman myöhemmin. Lapset ulos kulkuneuvoista ja siirtyminen noin 800 metrin päähän leirikeskukseen, jossa kaikki valmistautuu yhteiseen lipunnostoon.

Lipunnoston jälkeen leirinjohtajat Eerika, Oskari ja Vili esittäytyvät pikaisesti ja kertovat muutamat yleiset ohjeet leirikeskuksesta, leiristä ja käytänteistä. Sudenpennut siirtyvät kasaamaan akeloiden johdolla omat puolijoukkueteltat ja seikkailijat ja sitä vanhemmat keittiövartionsa (mm. majoitteet, katos, pöytä, jätepiste).

Sudenpennut saivat lounaaksi puolijoukkuetelttansa valmiiksi, mutta keittiövartioiden rakentaminen vie vielä muutaman tunnin, koska rakennettavaa on huomattavasti enemmän. Keskuskeittiöltä tarjoiltiin lounaaksi jauhelihakeittoa, näkkileipää ja mehua.

Iltapäivällä keittiövartioit jatkoivat omien rakennelmien ja majoitteiden parissa. Sudenpennut sen sijaan rupesivat valmistaman omaa paperia paperimassasta pienessä paperitehtaassa. Sieltä syntyi erivärisiä postikortteja, joita koristeltiin prässätyillä lehdillä ja kukilla. Parin päivän kuivumisen jälkeen niille päästään kirjoittamaan ja sen jälkeen lähettämään kotiväelle.

Päivällistä odotellessa sudenpennut ehtivät veistää ja uittaa kaarnalaivoja, leikkiä ryhmäleikkejä sekä pitää leuanvetokilpailun. Päivälliseksi tarjolla oli kanapataa ohralla.

Päivälliseltä siirryttiin melkein suoraan iltaohjelmaan kuulemaan partion (partioliikkeen perustaminen, partio Suomessa ja SVPR:n synty) ja Suomen historiaa sata vuotta sitten. Lisäksi päästiin myös laulamaan ja leikkimään ja tietenkin huutamaan.

Iltapalaksi tarjoiltiin karjalanpiirakat kinkulla ja juustolla sekä mehua tai vettä oman valinnan mukaan. Iltapalan jälkeen olikin iltatoimien vuoro ja nukkumaan meno. Hiljaisuus alkoi klo 22.30.

Päivän kuvasaalis:

Päivällinen:

Huomenna jatkuu!

-Viestintä-